Äitienpäivää!
Tänä vuonna kevät teki tuloaan tooodella hitaasti: välillä paistoi, välillä satoi, varsinkin lunta! Sitä satoi joka väliin. Juuri kun olit vaihtanut autoon kesärenkaat alle, tuli sellainen huhtikuinen lumimyräkkä, että se lamaannutti puolet suomenmaasta. Minäkin isännän kanssa katselin ikkunasta pihalle ja totesimme yhteen ääneen, että nyt ei kannata lähteä töihin. Onneksi joitakin työasioita pystyy hoitamaan kotoakin päin, niin ei mennyt sekään päivä haaskeelle. Toukokuun alku oli viileää, mutta juuri sellaista sopivaa, että oli aika tarttua toimeen ja aloittaa pihalla kevätsiivot. Olen muutaman vuoden hampaita kiristellen tuijottanut raja-aitaamme. Lopulta koitti päivä, että jokin ääni päässäni sanoi: ota sakset, ota sakset ja minä otin! Kun isäntä lähti kauppareissulle juniorin kanssa, tunsin kuinka aikani oli tullut ja oksasakset käteeni saatuani, minua ei pysäyttänyt enää mikään! Niks, naks ja ensimmäiset metrit etupihan aitaa oli ns. kynitty alas. Jälki ei kyllä ollut mitään kaun
