Talviloma osa2

Joka keväinen riesa on raja-aidan leikkaus. Olen monesti todennut että jos voittaisin lotossa, hävittäisin koko aidan ja teetättäisin tilalle jotain kauniimpaa. Raja-aita on vanha, ruma, harva ja osittain kuollut. Lisäksi siinä kasvaa viheliäisiä pikkuisia piikkejä jotka irtoavat helposti ja takertuvat vaatteisiin, hiuksiin ja uppoavat kuin pienet neulat käsineiden läpi sormiin. Niitä sitten nypitään sormista vielä viikkojenkin kuluttua. Aidan leikkaus vaatii hartiavoimia, sillä eihän meillä nyt todellakaan ole mitään koroketta jonka avulla pääsisi tekemään homman vähän helpommin. Työ on hidasta ja jälki näyttää siltä kuin olisin tylsällä sahalla yrittänyt sitä lyhentää, mutta siitä viis, pääasia on että pitkät latvaoksat lähtevät. Ainut viihdyttävä asia leikkuussa on, että voin samalla  jatkaa Leikolan äänikirjan  kuuntelua ja saatan välillä vaikutta ohi kulkevien ihmisten mielestä hieman sekopäiseltä, kun nauran itsekseni ääneen. Lopulta leikkaus on saatu loppuun, oksat haravoitu kasalle ja voin vain lohduttaa itseäni, että yllättävän tasaiselta  ja eloisalta aita kevään edetessä tulee näyttämään, kun lehdet ovat saavuttaneet täyden kasvun.

En tiedä kumpi on sormessa  pahempi: nuppineulan pisto vai tällainen kaveri?

Terassin ja pihakodan siivous onkin sitten kilpajuoksua rae-ja lumikuuroja kanssa. Juuri kun sain kaikki terassikalusteet ja mökin tavarat kannettua taivasalle, alkoi satamaan. Tauko. Isäntä kokosi vuosi sitten ostetun painepesurin ja totesi sen olevan rikki. Tauko. Uuden ostoon ja kasaamista. Aurinko paistaa, mökki saatu lähes siivottua. Isäntä manaa uuden pesurin kanssa, ei toimi! Tauko. Kysyn varovasti, onko töpseli seinässä? Tulee syvä hiljaisuus. Tauko. Töpseli siirretään toiseen pistokkeeseen ja kas vain, pesuri hörähtää käyntiin! Terassi pesty, mökki siivottu ja taivas repeää:  nyrkinkokoiset rakeet muuttavat  maan hetkessä valkoiseksi.

yllättävän paljon kertyy pölyä talvenaikana

Tuikut pesty! Nämäkin löytöjä Kirpputori Aarrekammiosta

 ja Torista

Viime kesän perhonen

Pihakodan tyynyt on muokattu äitini käsityönä tehdyistä pellavakankaista.

Tyynyiksi ne ompeli paikallisen  Kilokankaan Saara

 ja rakeitahan muuten tuli

Tiedostan, että olen hävinnyt tänäänkin taistelun säätä vastaan jatkaakseni puutarhahommia ja siirryn sisälle tekemään munkkitaikinaa. Sima onkin jo mukavasti jääkaapissa tekeytymässä vappua odotellen.