Jättiläinen takapihallamme!

Keväällä innostuin kylvämään koristekurpitsoita, krasseja ja auringonkukkia. Yllättäen ne kaikki lähtivät kasvamaan, joten nyt niitä löytyy joka purkista ja purnukasta ympäri pihapiiriä. Osan olen antanut myös ystäville lahjaksi.

Nyt etupihan jaguarin jopparille on päässyt koristekrassi, joka tällä viikolla aukaisi ensimmäiset kukkansa. Sivukoreissa matkustaa Luoman puutarhasta ostamani tähtisilmät sekä yksi kurpitsa.

Ruukkupuutarhassa kasvaa kaikki mahdolliset. Yrttilaatikon ovat vallanneet auringonkukat, joidenka varjoon  yrtit ovat jääneet.  Taas opin jotain uutta: ei kannata tunkea ihan kaikkia "munia samaan koppaan". Kurpitsat oikovat laatikon nurkista lonkeroitaan kohti maata. Sekalaisessa pelti- ja emaliastia kokoelmassa asustavat joko yksin tai erikseen jämäkät taimien alut. 

Kasvihuoneen terassilla kasvaa kurpitsat.

Mutta parhaimman kasvupaikan nappasi yksi kurpitsan alku, jonka istutin mustasilmäsusannan kaveriksi terassin kylkeen. Se on kasvullaan aivan jotain omaa luokkaansa verrattuna lajitovereihinsa. Sen jättimäiset lehdet peittävät koko susannan ja purkissa olevan tukiraudan. Sen lehdet suojaavat ystväänsä kuumalta päivän paahteelta ja antaa sen kiertyä paksujen lehtivarsiensa ympärille saaden kurpitsankin kukkimaan, kun omia kukkia ei vielä näy. Joku ohjeisti karsimaan osan lehdistä pois, että susanna pääsee paremmin kasvuun, mutta en raski, se kun ei näytä kookkaasta kaveristaan huolimatta milläänlailla kärsivältä. Kurpitsan lonkerot kun taipuvat pikku hiljaa kohti maata, kun susanna kurottaa itseään ylöspäin pitkin heinäseiväsaitausta.

Jään innolla odottamaan, millaisia pikku kurpitsoita syksyn mittaan alkaa pullahdella esiin. Se on varmaa, että niitä tulee varmasti niin paljon, että lahjottelen niitä ystävilleni koristeiksi.