Talvivaurioita

Tällä hetkellä lumet sulavat jo vauhdilla - tietenkin tämä sääilmiö alkoi välittömästi sen jälkeen, kun olin paita märkänä saanut lykättyä lumet katolta alas. Kinokset kutistuvat lähes silmissä, paljastaen pikku hiljaa talven aikana koetut vauriot. Pikainen kierros upottavassa lumessa takapihalla kertoo karua kieltään.

Viime keväänä tontillemme ilmestynyt rusakonpoikanen on kasvanut ison koiran kokoiseksi ja se käy säännöllisen epäsäännöllisesti vierailulla. Ei tule yllätyksenä, että "Jättipupuksi" nimetty rusakko on herkutellut talven aikana omenapuun oksilla. Se on nähty myös ruokailemassa lintulautojen alustoilla ja etupihan lintulaudasta se pentele söi tikapuutkin. Isäntä kertoi nähneensä sen monena aamuna nousevan takajalkojensa varaan ja tukea lintulaudasta etukäpälillä ottaen, oli yrittänyt hamuta siemeniä laudan perukoilta. Siinä touhussa oli ilmeisesti tikapuut saaneet kyytiä ja laudanreunan maalipinta raapiintunut.

Matkalla tontin perukoille havaitsen unkarinsyreenistä roikkuvan oksan. Iso oksa oli taittunut rungosta asti ilmeisesti lumen painosta. Jättipupu oli senkin oksan päitä hieman mutustellut, mutta ilmeisesti ei olleet sen makuun, kun vahingot olivat jääneet hyvin pieniksi.

Lopulta rämmittyäni polveen asti upottavassa lumessa, totean kivipenkin kärhön katkenneen. Se oli jo lähtenyt hurjaan kasvuun vaahteran runkoa pitkin, mutta nyt se oli napsahtanut poikki tukiraudan väännyttyä pakkasessa. Tässä ei nyt kannata toistaa niitä sanoja, joita suustani sillä hetkellä päästelin tulemaan.

Lumihangesta pilkisti loppukesästä istuttamani alppiruusu. Toivotaan että se ei kelpaa Jättipupulle, eikä tartu minkään muunkaan ohi kulkevan eläimen ravinnoksi. En tiedä olisiko alkuja pitänyt kenties peitellä jotenkin? No tyhmyys opettaa, jos alppiruusuja ei kuukauden päästä näy.

Paluumatkalla tarkistin hyönteinshotellin kunnon, jolla nyt on ehkä enemmänkin koristeellista arvoa kuin varsinaista hotelliarvoa. Siitäkin oli joku nokkaturpa takonut osia irti. Tähtiluokitus tippunut dramaattisesti vitosesta kakkoseen.

Vielä reipas kuukausi pitäisi jaksaa odotella, niin varmasti silloin jo ensimmäiset krookukset puskevat päänsä ylös mullasta. Siihen asti voin vain suunnitella tulevaa kesää. Tästä keväästä ja kesästä saattaa tullakin kaikin puolin hyvin erilainen kuin edellisestä.

Lopuksi laitan kuvan viime yön upeasta täysikuusta, jonka valo kimalteli hentoisten hankien pinnalla. Niin kaunis, niin kirkas!

Mukavaa alkavaa viikonloppua meille jokaiselle!