Talo takapihan edessä

... ja kuinkas sitten kävikään: kohta sitä huomasi itsensä seisovan "oman talon" olohuoneen ikkunasta katsellen, puristellen viiden senttimetrin paksuista velkakirjaa käsissään ja miettien "Tämä on minun!"

Jotta voi olla takapiha, pitää olla myös sen edessä joku rakennus. Tällä viikolla sain eräänä aamuna todeta, että heräsin uuteen päivään ihan omassa kodissani. Ei siis enää pankin, kuten isäntä aikoinaan muisteli 50-vuotispuheessaan talon ostoa, vaan meidän ihan ikiomassa!

Olemme asuneet tässä nyt reilu 18-vuotta. Talo suorastaan kutsui meitä kauniina kesäisenä päivänä, kun päätimme pyöräillä näillä huudeilla. Minulle se taisi olla viimeisiä pyöräretkiä vauhdilla kasvavan vatsani kanssa.

Ihastelimme taloja reitin varrella ja suurin piirtein näillä kohdin tuumasimme yhteen ääneen, että jos täältä tulee talo myyntiin, niin se ostetaan. Eikä mennyt kauaa, kun paikallislehdestä bongasimme myynti-ilmoituksen. Kaupat tehtiin lähes heti synnytyssairaalasta päästyäni.

Taloa on remontoitu moneen otteeseen. On uusittu keittiö kahteen kertaan, sauna ja kylpyhuone ovat vaihtaneet päikseen paikkaa. Ns. takkahuone sai häädön jo heti ensi metreillä ja avotakan tiilet ovat edelleen muistona kukkapenkin "Meksikon muurissa", joka keikkuu ja huojuu joka kevät, kun perustukset ovat vähän sinne päin.

Vessan remontoitiin palkattiin "oikea" työryhmä, virhe! Sillä sitä tehtiin kuin Iisakin kirkkoa konsanaan. Siinä kävi tunteet kuumina puolin jos toisin, kun nopea, pienen vessan remontti  venyi ja venyi, vaikka sen piti olla jouluksi valmis eli aikaa oli 2kuukautta. Joulu lähestyi ja vessaan saatiin aaton aattoiltana vihdoinkin vetävä pönttö, raksamiesten onneksi! Muuten he olisivat viettäneet joulun meillä -ei joulupöydän ääressä vaan vessaa rempaten. Tästä opin kerralla, että älä ota rempparyhmää joka kauppaa itseään ovelta ovelle!

Tapettien ja maalien vaihtoa en edes jaksa laskea. Hyvä ettei joka toinen vuosi on joku huone saanut uuden värin. Tähänkin taitaa olla syynä isännän liian innokas remonttiohjelmien katselu.

Lipaston laatikosta löytyvät myös piirustukset toisen kerroksen rakentamiseen, mutta ne voidaan jättää perinnöksi seuraavalle  talon omistajalle. Arvelen, että meidän osuus tämän talon remppaamisessa on nyt tässä ja keskitymme taas lumien sulettua takapihan kaivamiseen!