Pihasaunan sisätila valmiiksi -vihdoinkin!

Pihasaunan sisätilojen maalaus antoi odotuttaa itseään liian kuumien kesäpäivien takia. Sää viileni selkeästi viikonloppuna, joten päätimme aloittaa tämän "urakoinnin" hieman pelon sekaisin tuntein, sillä värin valinta ei aina ole mennyt niin kuin olisi pitänyt. Kai sitä on liikaa tullut katseltua kaiken maaliman "huvilatjahuussit" joten oma kuvitelma oman mökin väristä menee sitten lopputuloksen kanssa ihan metsään. Lähtökohtana kuitenkin oli, että pinnat saavat vain kuultavan sävyn ja väritoiveena oli vaaleanharmaan ja tumma, mutta ei ihan mustasävy.

Tiukan pohdinnan jälkeen päädyttiin laittamaan seiniin ja kattoon Tikkurilan värikartan kaste-sävy ja ikkunan-ja ovien pieliin samaa turve-sävyä, jota jo saunan lattiassa on. Lattian jätimme ilman väriä. Perinteisen "sutimen" sijaan ostimme pehmeät vaahtomuovisiveltimet, koska ajattelimme niiden tekevän tasaista jälkeä eikä niistä irtoa siveltimen tapaan "karvoja". No nytpä voin näin jälkikäteen todeta, että se oli virhe! Sudeista alkoi jonkin ajan kuluttua irrota pienenpieniä vaahtomuovipalleroita hieman karheaa puupintaan. Nopeasti varastosta perinteinen suti kehiin, jolla loppu sujui täysin ongelmitta.

Kun seinät oli sudittu kertaalleen, alkoi pienehkö hiki nousta selkään, sillä värisävy alkoi mielestämme muistuttamaan enemmänkin sinistä kuin harmaata ja sininen olisi viimeinen väri jota saunaan haluttiin! Päätimme laittaa oven hiljaa kiinni ja jatkaa hommaa seuraavana päivä josko väri olisi muuttunut pinnan kuivuttua. Ja niinhän siinä tapahtuikin, väri oli seuraavana päivänä harmaampi ja niinpä vetelimme toisenkin kerroksen seinään menemään.

Sunnuntaiaamu alkoi harmaan vesisateen saattelemana, mutta minua se ei haitannut kun teippailin maalarinteippiä seinään, vuorossa kun oli ovien -ja ikkunanpielien maalaus. Aloitin uudella vaahtomuovisiveltimellä ensimmäisen kerroksen, mutta toisen kerroksen sivelin sudilla. Lopputulos oli huikea ja olimme tyytyväiset värivalintoihin. Vaikka alussa vähän jännittikin!

Alkukesällä olin tuunaillut jo valmiiksi edesmenneen puuseppä-appiukkoni tekemiä huonekaluja hiomalla ja sävyttämällä vaaleanharmaaksi Tikkurilan tuohi-sävyllä. Kuulotetta oli jäänyt sopivasti purkin pohjalle pihakodan ikkunanpieliä käsiteltäessä. Nyt hylly sekä jakkara saivat siitä uuden sävyn pintaansa.

Tänään kun kaikki rempparomut ja romppeet saatiin korjattua pois, alkoi kauan odotettu sisustus! Keväällä olin löytänyt himoitsemani pirunpää naulakot  Antiikki ja aarteita -liikkeestä ja pyöreän peilin Torista. Nyt isäntä sai ruuvata ne paikoilleen.

Tämän jälkeen paikkansa ulko-oven päältä löysi taulu, jonka tuunasin ukkokullalle syntymäpäivälahjaksi rikkinäisestä laudeliinasta. Kuulostaa ehkä oudolta lahjalta, mutta hän oli saanut nuorenamiehenä laudeliinan lahjaksi Alavuden Osuuskaupasta ja se oli palvellut aina viime kesään asti, kunnes eräänä epäonnekkaana päivänä oli pudonnut pyykkinarulta maahan ja robottiruohonleikkuri pilppusi sen käyttökelvottomaksi. Maansuruhan siitä tuli! Koska olennainen eli teksti liinan reunasta jäi ehjäksi, päätin jemmata riekaleet jotakin sopivaa käyttöä varten ja keväällä ajatus sitten "muistotauluksi" tuunaamiseksi sai kipinän. Hiemanhan tämä voi vierasta hymyilyttää!

Kun appiukon hyllykin oli saatu paikoilleen ja sille laitettua muutama tuikku ja koriste-esine lapsuuden mummolan jäämistöstä oli enää maton ja tuolien vuoro. Niiden virkaa joutuu nyt suorittamaan varastosta löytynyt olohuoneenmatto ja keskiterassin pihakalusteet, sillä emme ole etsinnöistä huolimatta vielä löytäneet "niitä oikeita" kalusteita. 

Hieman vielä väriä äitini kutomista Soinin kuninkaanjoki- sarjan tekstiileistä,  joita käytän myös pihakodassa. Muutama kynttilä lisää ja valmista tuli!

Mitä mieltä olet? Ovatko värit hitti vai huti? Myös ideoita maton ja kalusteiden suhteen otetaan mielellään vastaan :)