Mustaa sen olla pitää
Luin joskus aikoinaan eräästä julkkiksesta, joka oli rakentanut hulppean hirsitalon perheelleen. Ensimmäinen asia jonka vaimo osti taloon oli verhot! Niiden mukaan talo lopullisesti sisustettiin. En tiedä oliko kuinka järkevä aloitus jos naiset vaihtavat verhoja keskimäärin kolme kertaa vuodessa, niin menikö huonekalutkin sitten uusiksi jos värimaailma ei natsannutkaan?
Noh, jostakin se meidänkin tulevan pihasaunan sisustaminen oli aloitettava, joten minä lähdin etsimään täydellisiä pyyheripustimia. Extempore käynti paikallisessa Antiikkia ja aarteita liikkeessä tuotti välittömästi tuloksen, kun iskin silmäni paraatipaikalla oleviin pirunpää ripustimiin. Mieleeni piirtyi muisto rakkaasta mummulasta, jonka seinällä oli ollut kyseinen naulakko hattuhyllyineen. Muistan tuijottaneeni sitä pienenä tyttönä haltioituneena ja samalla hieman peloissani, sillä aika kauhistuttavat olivat nämä naulakon mieskasvot. Koska koukkuja oli vain kaksi, alkoi epätoivoinen etsintä olisiko kenties tuo mummun luona ollut naulakko vielä tallessa. Kyselykierros perheeltäni tuotti tuloksen; hävinnyt ajan saatossa.
Kehtaa, kehtaa ja jostakihan son alootettava.....sisustamine. Ei oo sattunu tuallaaset pirut koskaa tulla vastahan. Komiat! Tuunaus o kivaa ja sillä saa tekemisihinsä omannäkööstä otetta. Mäki tapaan käyrä kollaamas kyseesiä paikkoja ja aina niistä pakkaa jotaki kätehen jäärä.
VastaaPoistaNytkin terassilla odottaa vanha puusohva kunnostusta eli tuunausprojekteja piisaa!
PoistaSiitä kerronkin täällä sitten myöhemmin, kun pääsen kunnolla sen kimppuun :)