Työnimi "takapihan kivipenkki"

Tästä tulikin hieman pidempi postaus, sillä tekemistä on riittänyt muutaman viime viikon ajan, eikä valmista näy tulevan vieläkään..

Samalla kun Hantulan Jaakko loi uutta nurmikkoa kevään aikana monen moisen koneen painon alla kärsineen tilalle, hän muokkasi talon emännälle myös muutaman uuden kukkapenkin. Yksi tuli etupihalle havualueeksi, toinen tehtiin saunan aurinkoiselle sivulle ja kolmas tehtiin takapihan taaimmaiseen nurkkaukseen, jolla ei tähän asti ole ollut oikeastaan koskaan mitään tähdellistä virkaa, se on vain ollut  siellä kuten  "Lehtimäki ja Soini" , puskaa kasvaen. Jos joku ei ole koskaan kuulut viittausta rakkaaseen syntymäkuntaani Soiniin ja sen naapurikuntaan Lehtimäkeen (nykyään liitettynä Alajärveen), niin kerron, että sellainen sanonta vaan on -"Ovat vaan kuten Lehtimäki ja Soini!" Mitä sitten lie tarkoittaakin?

No meidän "on vaan"-nurkkauksemme koki kuitenkin totaalisen muutoksen, sillä halusimme sinne ison istutusalueen jonka sisään jäisi vaahteran ja pihlajan vuosien aikana yhteen kasvanut symbioosi. Hantula tekikin todella kookkaan ja komean istutusalueen, joka reunustettiin paikalliselta maansiirtoon erikoistuneelta henkilöltä saaduilla kivillä. Siinä sitä nyt oli täytettävää aluetta rouvalle kerrakseen!

penkki hahmottuu! alla olevat kuvat Jaakko Hantula

ja tallainen siitä tuli

Ensimmäiset lomapäivät menivät nettiä selaten ja paikallisia puutarhaliikkeitä koluten, kun etsin sopivia kukkia puolivarjoisaan/varjoisaan kukkapenkkiin. Mielessäni siinsi alppiruusujen, kuunliljojen, kärhöjen ja pionien täyttämä alue. Myös "kaatunut maitotonkka" kukkapuro oli penkin yksi keskeinen somistusidea, maitotonkkia kun löytyi parikin kappaletta omista kätköistä. Aikoinaan koti-soinista matkaa lähtenyt iso kärrynpyörä nojaili myös toimettomana tynnyrisaunan muutettua  pois.(postauksen voit lukea täältä ) Löytyisiköhän sillekin paikka uudessa penkissä? 

Ostoskierros meni muuten suhteellisen onnistuneesti, mutta sain todeta, että himoitsemani alppiruusut olivat käytännössä loppu. Vain muutama yksilö oli enää jäljellä. Päädyin ostamaan taimet vaikka ne eivät nyt olleet juuri niitä yksilöitä jotka olisin halunnut. Heräteostoksena matkaan tarttui pari ruosteista koriste-esinettä.

puutarhakauppakierroksen tulos

omista penkeistä kerätyt

Illan lempeässä lämmössä ja vienon tuulen karkoittaen hyttysiä kimpustani, alkoi pähkäily, kuinka  näitä kasveja nyt sitten sijoittelisikaan? Ensimmäinen ajatus joka päähäni iski oli että minäpä nostan kärrynpyörän puunhaaraan roikkumaan, puussa kun oli juuri siihen tarkoitukseen sopiva kohta. Sen ympärille sitten alkoi muodostua  kärhöalue. Varastosta kaivoin esiin siellä usean vuoden turhanpanttina olleen köynnöstuen ja näin  alppikärhö Clematis alpina sekä  tarhalyhtykärhö Princess Kate voisivat paremmin kasvaa ylös kohti puiden runkoja. Princess Kate täydentää sulavasti myös jo puutarhani "kuninkaallista perhettä".

suunnitteluvaihe menossa

Vasemmalle puolen puuta, joka jää enemmän varjoon, istutin valkokukkaisen P.M.A Tigerstedt alppiruusun, toisesta penkistä kaivamani sinikuunliljan , joka ei edellisessä paikassa päässyt oikeuksiinsa ja aiemmin ostamani pallotuija, joka oli tarkoitus istuttaa etupihalle mutta saa nyt paikan takapihalta. Alppiruusujen kohdalla raotin vielä kukkaron nyörejä ja ostin havu-ja rodomultaa kunnon kasvuun lähdön varmistamiseksi.  Alueen viimeistelin antiikinpunaisella koristekatteella, jota olin kerännyt talteen tynnyrisaunan vieressä olleesta ruusupenkistä.

Oikealle puolelle puuta istutin aprikoosin värisin kukin kukkivan coral sunset  ja valkoiset kukat omaavan paeonia lactiflora  kiinanponit, kivireunustalle tuli idänkurjenpolvi jono sekä muutama haltiankukka. Ihan taakse, kaikista aurinkoisimpaan kohtaa kaivoin etupihalta valtikkanauhuksen  jota olen kutsunut "Ojalammiksi", kukkien minulle antaman ystäväni mukaisesti. Lopuksi hahmottelin "kaatuneen maitotonkan" paikan keskelle penkkiä. "Maito" on vielä etsinnässä, mutta tarkoitus ostaa siihen valkoista sammalleimua.

kärhöt kurottavat kohti puita

heräteostos: rautaiset ruusupallerot

maitotonkka on jo kaatunut ,vain maito puuttuu

Juhannuksen aikoihin tein uuden "taimien metsästyskierroksen" ja tällä kertaa onni potkaisi: löysin  kaupasta sen hetken viimeiset valkoiset sammaleimut. Niiden kaveriksi ostin valkoista patjarikkoa. Jään seuraaman millaista "maitoa" näiden yhdistelmästä syntyy. Jo istutettujen pionien kaveriksi löysin vielä kolmannen (ei kai pioneja voi koskaan olla liikaa?) tarhapioni "rosea plenan"

Kukkapenkkiin lisättiin penkin korkeuseroa korostamaan puhelinpylväät, jotka olivat aiemmin olleet reunustamassa tynnyrisaunalle johtavalla käytävällä sekä hoitotöitä helpottamiseksi tein liuskekivistä pienen polun. Liuskekivet ovat olleet meillä kyllä kovalla käytöllä. Niitä on siirrelty etupihalta takapihalle paikasta A paikkaan B , missä milloinkin niitä on tarvittu.  Nyt ne kaivettiin pois omenapuun läheisyydessä olevasta istutusalueesta, jonne vaihteeksi siirrettiin tynnyrisaunan edessä ollut terassi. Siitä alueesta voi taas muokata ihan jotain uutta! 

paalu kaivettu maahan ja käytävä muokattu

"maito" on istutettu, nyt vain odotellaan valkoista kukintaa

loput koristekatteet levitetty

Tilanne on nyt tämä: vasenpuoli on käytännössä valmis ja jään vain odottelemaan kuinka kasvit lähtevät kasvuun. Kärhöt näyttävät ainakin ottaneen heti paikkansa ja lyhtyköynnös on saanut pituutta lisää jo lähes 20cm.

 

Oikealla puolen "kaatunut maito" ja taimet odottavat myös kasvuun lähtöä. Kuumeisesti vielä mietin, mitä muuta tyhjiin kohtiin istuttaisin? Ehkäpä kesän edetessä ajatus kirkastuu ja syksyllä sitten laitan sinne jotain sopivaa kasvamaan. Ehdotuksia otetaan vastaan!