Uudistusta osa 3- Etupihan kukkapenkki

Juuri ennen juhannusta taisin aloittaa etupihan kukkapenkin laajennuksen. Nyt jo -reilu kuukausi myöhemmin sain penkin valmiiksi. Hommaahan pikkasen hidasti tilauttamani sorakuorma, jonka itse käskin kipata juuri laajennuksen päälle, joten soraa lapioitiin pahimpaan helleaikaan eestaas.

Soran alta tietenkin paljastui paksu suodatinkangas joka piti leikata mattopuukolla pois, jotta pääsin lapion kanssa syvemmälle ja jatkamaan kukkapenkin muotoilua.

Laajennuksen seuraava haaste tuli  mieleen vasta sitten, kun lapio kolahti johonkin kovaan. Muistui mieleen, että juuri siinä kohdassa oli valtava kanto, joka muistutti pihassa olleesta Terijoensalvasta. Kaadatimme sen pois muutaman vuoden päästä talokaupoista, kun huomasimme kuinka paljon puu roskasi. Autot olivat kaiken kesää kauheassa vihreässä mönjässä ja puusta tippui talvella isoja kuivia oksia. 

No, jotenkin laajennusta piti jatkaa, joten niinhän se menee, että mitä et voi peittää, sitä pitää korostaa. Keväällä hylkäsin vanhan puulaatikon, jossa ennen kasvatin mustasilmäsusannaa. Onneksi en sentään kaatopaikalle asti sitä kantanut, sillä nyt se löysi uuden paikan kannon päällä. Siihen voi nyt jatkossa istuttaa kesäkukkia ja ajatus olikin, että jos sitä maissia kokeilisi ensi kesänä. Se kun  tuntuu olevan nyt IN! 

Kanto ja puuastia nyt tietenkin hieman määrittelivät kukkapenkin laajennuksen muodon ja kokoon vaikutti myös varastosta löytyvien reunaharkkojen määrä. Tontilla kun on useampana vuonna tehty jos jotakin reunusta, niin aina jää jemmaan muutama ylimääräinen. Nyt tämä jo muutaman vuoden tyhjänpanttina maannut reunuskiviläjä sai uuden käyttötarkoituksen. Eihän se reunus nyt ihan vatupassissa ole, mutta parempi kuin entinen heiluva puuaita.

Sitten vaan reippaasti uutta multaa ja lisää kasveja. Anoppi oli juuri sopivasti tuonut pari nauhuksen alkua ja keväällä kaivamani kuunliljan taimet odottivat istutusta. Hyvin olivat pärjänneet pelkällä nurmikolla melkein kolme kuukautta. Lisäksi kasvihuoneessa oli jemmassa särkyneensydämen taimi, jonka teini oli halunnut ostaa keväällä. Hieman se oli kellastunut istutusta odotellessa, mutta oli sentään hengissä. Puulaatikkoon kannoin koristeeksi astian, jossa kasvaa auringonkukkia ja koristekurpitsa. 

Isäntä kyllä taisi lyödä vetoa itsensä kanssa, että kuinka monta reunuskiveä törröttää pystyssä ensi keväänä, kun lumi on sulanut. Sen verran vauhdilla taisi tulla perustukset tehtyä. Jäämme jännityksellä odottamaan!