Huh hellettä!

Tällä viikolla lämpömittarista ovat loppuneet lukemat -luulen. En ole uskaltanut katsoa! Heti aamusta on jo hiki virrannut aamukahvia takapihalla juodessa. Nämä hetket ovat kesän parhaita, varsinkin jos ei ole kiire mihinkään.

Alkuviikosta oli vielä ihanaa kun lämpöä piisasi vielä juhannuksen jälkeenkin, mutta puolen viikon maissa olo alkoi olla jo tukala. Tuvassa kaikki tuulettimet huusivat yötä päivää hoosiannaa. Minä nukun makkarissa x-asennossa yöpaita hiestä märkänä ja isäntä on siirtynyt jo tiistaina kodinhoitohuoneen lattialle varapatjan päälle. Ilmalämpöpumppuasentaja saapuu ensi viikolla!

Kuumuudesta huolimatta käytin viikon kaksi vapaapäivääni tehokkaasti ulkotöiden parissa. Keskiviikkona konttasin kaikki kivetykset rikkaruohoja kitkien ja sen jälkeen sorakasasta uutta soraa kärräten puhdistetulle alueelle. Hullun hommaa helteessä, mutta siistiä tuli ja pyörävajan edessä oleva notkokin suoristui.

Torstaina oli vuorossa kukkapenkkien siivous ja varsinkin kivipenkin "kirkastaminen". Keskellä kasvavasta pihlaja- vaahtera symbioosista oli tarkoitus sahata kuivia oksia pois ja siistiä muutenkin kuivaa alaoksistoa. Puun alla oleva Coral Sunset -pioni oli juuri aukaisemassa ensimmäistä ja ainokaista kukkaansa, otin riskin ja sahasin sen yläpuolella olevan oksan pois. Riski ei kannattanut! Oksa rysähti suoraa pitkän hontelon varren päälle ja taittoi kukan. Murheen murtamana leikkasin varren maljakkoon, jossa se on nyt iloa tuottanut.

Rikkaruohot nypittyäni levitin vielä uutta tiilenpunaista koristekatetta niin kivi- kuin ruusupenkkiinkin. Penkkiä kitkiessä sai sana "ruokinta-automaatti" myös uuden merkityksen. Sen verran monta inisevää ja pörisevää kaveria oli välillä kimpussa, että pakko oli poistua aika ajoin sisätiloihin. Sen taistelun hävisin ekassa erässä 6-0!

Ruusuja on kyllä tulossa aikamoiset määrät, vaikka keväällä luulin että kaikki taimet olivat kuolleet, sen verran hitaasti lähtivät uuteen kasvuun.

Kivipenkissäkin olen saanut kokea iloisia yllätyksiä, sillä keväällä jo kuolleeksi julistettu kärhö Prinsess Kate olikin ehtinyt juurtua ja alkoi lopulta pukata uutta versoa huimaa vauhtia. Nyt se kiipeä yhdessä alppikärhön kanssa jo 1,5 metrin korkeudessa pihlaja-vaahteran runkoa pitkin.

Ostin keväällä vielä kolmannenkin kärhön puun toiselle puolen. Katsotaan kuinka se lähtee kiipeämään.

"Kaatunut maitotonkka" on ollut kukassa jo monta viikkoa eikä loppua näy. Samoin idänkurjenpolvet ovat innostuneet kukkimaan vaikka vettä ei ole tullut taivaalta, eikä laiska kastelija ole sitä pahemmin myöskään kantanut. 

Oma urakkansa on kastella joka ilta kaikki ostetut kesäkukat ja kasvihuoneen muutama taimi. 

Sorruin viikolla vielä yhteen heräteostokseen, kun Vuorijärven taimistolla myytiin loppuja kesäkukkia alennuksella. Pakkohan siellä oli sitten pyörähtää ja matkaan lähti yksi miljoonakello-amppeli.

Mutta parasta näissä helteissä on se, että järvivesi on tällä hetkellä lämmintä kuin linnunmaito! Olemme joka ilta käyneet uimassa läheisellä Ojutjärvellä. Siisti ranta ja matala hiekkapohja on lapsiperheille ihanteellinen. Tänne kannattaa tulla käymään kauempaakin!