Paluu todellisuuteen -tuuleen ja kylmyyteen

Edellisessä postauksessani kerroin lähteväni talvilomalle 100% aurinkoon ja toivoin samalla ettei lunta enää ole kun palaan. Toisin kävin! Kun minä kuljin kesämekossa pitkin Nizzan katuja, lähettivät tuttavat videoita lumen peittämistä kotipihoista. 

Meni lähes viikko toipua kotiin tulon jälkeen tähän kylmyyteen  ja tietoisuuteen, ettei takapihalla ole kukkien kasvukausi päässyt millään muotoa vauhtiin.

Olen tuijotellet sujuvasti sohvalta, kuinka harmaat pilvet ovat varjostaneet pihaa eikä todellakaan ole tehnyt mieli käydä kurkistelemassa, mitä ulkona tapahtuu.

Tänään, viimein kun sääennuste lupasi auringon paistetta, astuin rohkeasti ulos ja tartuin kiinni haravaan ja multasäkkiin. Ensitöikseni laiton jo aiemmin hankkimiani auringonkukan ja krassin siemeniä purkkeihin, lähes tulkoon hävettävän myöhään, mutta parempi nyt kuin ei koko keväänä.

Haravointiurakan aloitin pihakäytävän krookuspenkistä, jossa krookukset olivat jo kukkineet ja loput ilmeisesti vienyt myyrä. Takapihamme on tänä keväänä kokenut kovia myyrän penteleen vuoksi. Osa nurmikosta on pienten kolojen peitossa ja krookuspenkin pinnassa menevät onkalot kertovat tylyä kieltään. En tiedä mistä moinen elukka on meille eksynyt. Edellisvuosina se ei ole meillä majaillut.

Jos ei pettymyksiä niin ripakopallinen iloa paljastuu saunan päädyn uudesta kukkapenkistä. Sinne siirtämäni ritarinkannukset olivat jo nousseet reippaasti pintaan. Myös kirkonkivipenkissä syksyllä istutetut jättilaukan sipulit ja idänunikon alut puskivat ylös.

Penkistä kurkisti myös jotain, jota hetken mietin että mitä ihmettä.. Sitten muistin, että olin  kaivanut viime vuotiset ruukkunarsissit penkkiin -sinne tänne. Nekin tykkäävät arasti tulla kurkistamaan keväisiä auringon säteitä.

Vaikka tänä vuonna kevät on huomattavasti myöhäisemmässä kuin edellinen, niin luulen että tästäkin tulee vielä hieno kesä!

Ihanaa äitienpäivän viikonloppua! Minä juhlin sitä perinteisesti, tänäkin vuonna -töiden merkeissä.