Citius, altius, fortius

Viimeisen viikon aikana olemme nauliutuneet systemaattisesti joka aamu klo 09.00 töllön ääreen ja eläytyneet  Pekingin talviolympialaisten tunnelmaan. Eniten sykettä nostattaa maastohiihto, jota katsellessa "niskas"-huudot ovat kaikuneet ja välillä eläytyminen on ollut sitä luokkaa, että siippa on muistuttanut, että  ei minun tarvitse hiihtää, koita nyt pysyä sohvalla! Yhtään helpommalta ei tunnu olevan jääkiekon katselu, jolla on aina ollut oma, kummallinen paikka sydämessäni, vaikka tuskin pysyn itse luistimilla pystyssä.

Tasapainoa  mitalikahvien juonnille on tuonut viikonlopun lenkkeilyt aivan upeassa, keväälle haiskahtavassa säässä sekä alkuviikon jatkuvat lumisateet, joidenka myötä lumikola on käynyt kuumana. Välillä miettii, että onko talven koko lumisaldon tultava kerralla taivaalta alas?! Jos tämä meno jatkuu, tarkoittaa se ensi viikolla katolle kiipeämistä ja lumen alas pudottamista .Se on tuollaisen pulpettikaton pitkä miinus.

Silmiini osui netin ihmeellisestä maailmasta vinkki, jossa lumella oli pääosa. Kukkavaasi täyteen puhdasta lunta ja sinne tulppaanit. Säilyvät pitempään kauniina kuin kylmässä kraanavedessä. Kyllä, tulppaanit ovat nyt viikon olleet todella kauniit! Ei tietenkään pidä unohtaa päivittäistä  uusien imupintojen leikkausta ja lumen vaihtoa uuteen.

Ihanaa kevään odotusta!