Tuijotan kahvikuppi kädessäni, viltti niskassani ulos ikkunasta ja huokaan..
Tuuli riepottelee viimeisiä puissa roikkuvia lehtiä. Maahan pudonneet, tuulen kuljettamat lehdet ovat tehneet etuoven eteen kasan, kuin muistuttamaan minua siitä että "Hei, meidät pitäisi tästä jotenkin siivota pois!" Loikin kasan yli ja pakenen niitä autollani töihin... Ei kasa siitä mihinkään katoa, siinä se odottaa minua taas illalla ja seuraavana päivä ja seuraavan ja seuraavan.... Vain kasan koko suurenee päivä päivältä.
Viikonloppuna kun aurinko jaksoi vielä pilkistää, otin itseäni ja isäntää niskasta kiinni ja menimme keräämään loput ruukkukukat pois ja peittelin loppukesästä istuttamani kukkasipulit. Isäntä oli edellisenä päivä hoitanut suurimman osan "lehtien haravoinnista" eli ajanut ruohonleikkurilla lehdet murskaksi. Mutta etupihan "pyörrekasa" kasvaa.. Ilokseni huomasin, että sen suojista pilkistää täydessä kukinnassa olevat orvokit, jotka ovat saaneet alkunsa jo toissa keväisistä orvokkiamppeleista. Siinä ne kukkivat uhmakkaasti kivikossa, lehtikasaan peittyneinä.
Muutaman tunnin puuhastelun jälkeen istuimme terassille iltapäiväkahveista nauttien ja listasimme ensi kesän työt: sauna ja terassi pitää maalata sekä sähköt asentaa, kesken jääneen "Pariisilaisterassin" rakentaminen (Suunnitelma vielä vähän hakusessa. Pitäisikö käydä Pariisissa hakemassa inspiraatio?) Lisää istutuksia ja aidan rakentaminen naapurin kanssa. Siinähän sitä onkin puuhaa kerrakseen!
Puutarhahommat taitavat olla tältä syksyltä taputeltu ja on aika toisenlaisten kiireiden... Mutta ensin käydään "lataamassa paristot" Kuusamon kuohuissa.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kaikenlaiset kommentit ovat tervetulleita!