Kaaos keittiössä -rypäleiden matka mehuksi & hyytelöksi
Viinirypäleet roikkuivat vesisateessa märkinä ja raskaina. Samaan aikaan varastosta kuului uhkaavaa kolinaa kun isäntä etsi tuskissaan mehumaijaa. Jaa-ha se on sadonkorjuun aika käsillä.
Ennen kuin tähän pisteeseen oltiin päästy, olimme kuumeisesti edellisenä päivänä kiertäneet kaikki kylän kaupat etsien sopivan kokoisia lasipurkkeja. Ilmeisesti "joku muukin" oli päättänyt alkaa purkittamaan hilloa juuri nyt, sillä kaikki kaupat tarjosivat ei oota. Neljäs kauppa tuotti tulosta ja saimme haalittua kasaan juuri ja juuri sopivan määrän, sopivan kokoisia purkkeja. Sokeria sentään ei tarvinnut hikihatussa metsästää, sitä löytyi ja oikein tarjoushinnalla!
Viinirypäleiden keruu oli helppoa ja vaivatonta, ei muuta kuin saksilla tertut poikki. Homma eteni vauhdilla syksyisessä tihkusateessa. Kun kaikki tertut oli saksittu ja tarvittavat varusteet mehustajasta puhtaisiin pulloihin ja purkkeihin olivat valmiina, alkoi se raastavin homma -ainakin minun mielestäni.
Kytätään kiehuuko maija hellalla tarpeeksi kovaa, onko alapohjassa tarpeeksi vettä, tuleeko sitä mehua ja onko säilytysastiat tarpeesi hyvin kuumennettuja. Keittiössä leijailikin miedosti kuumentuneen painomusteen tuoksu, kun pullot "paistuivat" uunissa sanomalehtiin käärittyinä. Tunnustan, jouduin jälleen turvautumaan googleen ja tarkistamaan, tehdäänkö tämä pullojen desinfiointi edelleen niin kuin minua entisessä Lapuan emäntäkoulussa opetettiin ja kyllä toden totta, tämä ohje ei ole muuttunut sitten vuoden 1990 syksyn!
Lopulta rypäleistä irtoavaa mehua alkoi valmistua mehustajan säiliöön tasaiseen tahtiin ja sen saaminen kuumiin pulloihin oli melkoista häsläämistä. Jostain kumman syystä mehua oli roiskunut pitkin valkoisia keittiön kaappeja, lattialle, pöydälle. Pussitus vaiheessa tulikuumaa mehua valui sormille ja jopa jaloille, jolloin isäntä aloitti villin tanssahtelun, joka mustutti kaukaisesti zorbaksen askelia.
Voi hyvää päivää minkä sotkun ja tiski määrän me saatiin aikaiseksi, mutta loppujen lopuksi olihan se ihanan palkitsevaa kun omista viinirypäleistä oli kevyen kuuden tunnin jälkeen saanut jatkojalostettua 13litraa rypälemehua ja 3kiloa hyytelöä. Kehtaiskohan näitä antaa sukulaisille vaikka joululahjaksi?
Upeaa! Ihanaa omaa mehua viinirypäleistä. Kyllä noita kehtaa antaa lahjaksi. Meillä on muutama herukkapensas, niistä saatiin mehua n. 15 litraa. Pakastimme sen. Ja onnistuin minäkin sotkemaan paikkoja niin, että osa huushollista odottaa nyt uudelleentapetointia tai maalausta. Mehustaessa roiskuu enemmän kuin rapatessa.
VastaaPoistaJoo vaikka kuinka yrittää tehdä siististi, niin johan sitä tavaraa räiskyy joka paikkaan.. Tontillamme on ollut ajan saatossa marjapuskaa jos jonkin näköistä, mutta keväällä kiskotutin viimeisenkin puskan pois. Ei jaksanut muutaman marjan takia niitä säilytellä. Viinirypäleitä voi kasvatella ihan huvikseen.
PoistaLukaisin teidän blogia ja voi pojat että naamalihakset olivat kipeät :) Mahtavaa kerrontaa, otin heti seurantaan!