Heinäseiväsvärkkäilyä osa 2

Pihasaunan eteläpäätyyn oli muokattu jo alkukesästä kukkapenkki. Sen reunustaminen vain odotutti inspiraatiotansa. Kesän kuumat, helteiset päivät eivät houkutelleet tarttumaan lapion varteen, joten jätimme suosiolla penkin tekemisen viileämpään ajankohtaan.

Viimeisenä lomaviikkona äkkipäätös kääntyä Peräseinäjoen kohdalla liikenneympyrästä oikealle, matkalla Tuuriin, tuotti yllättävän pysähdyksen Wanha Pokki -nimiselle kirpputorille. Siellä ensimmäinen esine joka osui silmiini oli vanha ruosteinen rengas jostain mysteerikoneesta. Se oli juuri sellainen jota oli etsinyt tulevaan kukkapenkkiini. Eikun sisälle hinnasta neuvottelemaan ja rengas peräloosteriin. Paikka oli muuten aivan huikea ja kaikkien hyllyjen kollaamiseen olisi mennyt varmasti useampi tunti, mutta meidän oli jatkettava matkaa, joten käynti uudestaan tähän liikkeeseen on varma!

Kotiin päästyäni alkoi ankara hiominen ja maalaaminen renkaan saamiseksi uuteen loistoonsa. Varastosta löytyi vielä purkillinen mustaa metallimaalia edellisistä maalauskerroista.

Kun rengas oli saatu maaliin, alkoi itse kukkapenkin teko. Siihen tarvittiin ensin pikainen käynti velipojan salaisessa heinäseiväspaikassa.

Kun seipäät olivat kotiutuneen ne kyllästettiin tuttuun tapaan värillisellä, tällä kertaa ruskealla kyllästeellä. Helpoin tapa maalata seipäitä oli lyödä ne nurmikolle pystyyn. Tästä kehkeytyikin mielenkiintoinen kuva-arvoitus ystävien kesken omilla facebook sivuillani. Nyt sen arvoitus viimein paljastuu. - Ei tullut koiran agilityrataa, ei....

Sitten vaan sirkkeli esiin ja seipäitä pätkimään emännän suunnitelmien mukaisesti. Siinä taas vaihteeksi koeteltiin isännän pinnan venyvyyttä ja emännän äänijänteitä, kun suunnitelmat ja toteutus eivät ihan kerralla natsanneet kohdilleen. Jo valmiiksi lämmintä tunnelmaa ei yhtään helpottanut aamupäivän pilviverhon takaan esiin pompahtanut aurinko, joka alkoi porottamaan selkään tuskallisen kuumasti. 

Mutta niin vain lopulta yhteinen sävel löytyi tämänkin rakentamiseen ja iltaan mennessä heinäseipäistä ja maalatusta rautarenkaasta oli saatu aikaiseksi jälleen kerran "pirun hyvä" aitaus, jota nyt kokonaisuudessaan kukkapenkiksi kutsutaan. 

Nyt vaan jää odottelemaan sopivia säitä, että voin istuttaa varastoon ostetut liljansipulit ja kukan taimet joita olen penkkiin suunnitellut. Aika näyttää mitä penkistä kasvaa!