Elokuu vetelee kohta viimeisiään ja niitä kuuluisia "lämpöisiä elokuun iltoja" ei ole vieläkään näkynyt. Tuskin siis tulee tänä vuonna näkymäänkään.
Muistelen lämmöllä vuosien takaisia elokuita, kuinka pihalla pystyi oikeasti olemaan pitkälle puoleen yöhön nauttien kauniista ja lämpimästä säästä. Pidemmälle yöhön päin mentäessä, saattoi laittaa pihakotaan tulen ja kynttilät palamaan, mutta nyt ei ole tehnyt mieli tehdä edes sitä. Kaikki on vain tuntunut jotenkin niin märältä, pimeätä, kylmältä ja ikävältä.
|
keskiterassin "kattokruunu" |
pihakodan lämpöön
Olen ihminen joka rakastaa elokuuta! Ei tule mieleen muuta kuukautta jonka olemisen voi aisti niin voimakkaasti joka solulla ja sen voi yhdistää ulkona luonnostaan leijaileviin tuoksuihin. No ehkä toukokuu: toukokuu tuoksuu tuomelle ja ensi kertaa leikatulle nurmelle. Elokuu tuoksuu kypsyvälle viljalle ja kuulaalle aamu-usvaiselle auringolle. Jos voisi sanoa että syksyn tulo tuoksuu, sen määritelmä olisi elokuu.
Elokuu merkitsee minulle kasvamista, jonkun uuden, jännittävän asian alkamista. Nuorempana siihen yhdistyi koulun alkaminen, joko jo tutussa koulussa tai siirtyminen tykkänään uuteen kouluun, mahdollisesti myös muuton täysin uudelle paikkakunnalle. Nykyään siihen yhdistän muistoja tyttäremme syntymästä ja muistoja monesta ihanasta ulkomaanmatkasta
Kreikan lämpöön ja nyt niistäkin reissuista pitää vain haaveilla... Ehkä sitten ensi vuonna? Myös palaaminen takaisin kesätauolla olevien harrastusten pariin voi alkaa. Tänä syksynä itselleni tässäkin asiassa alkaa täysin uudet kuviot..
Jään vielä toiveikkaana odottelemaan, saako tästä alkusyksystä puristettua vielä jotain kaunista vai joutuuko sitä vaan toteamaan , että tässäkö tää oli?
Kommentit
Lähetä kommentti
Kaikenlaiset kommentit ovat tervetulleita!