Uskaltaako sanoa, että olen aistinut jo syksyn tulon?
Sen tulon tuntee aamulla kosteassa nurmessa, vaikka yöllä ei olisi vettä satanutkaan.
Sen tulo tuoksuu kypsyvässä viljassa, kun huristelet kotiin auton ikkunat auki, auringonlaskun aikaan keskellä viljavainioita.
Saunaa lämmittäessä kaiho iskee mieleen, tässäkö tämä nyt oli? Ilma viilenee taivaanrannassa nousevien tummien pilvien myötä.
 |
tsekkiläiset osaavat tehdä mielestäni parhaat tummat saunaoluet! niistä ja muistakin tsekkiläisistä herkuista voit lukea täältä |
 |
uhmaavat pilvet pälyilevät taivaanrannassa |
Mut hei, eipäs nyt synkistellä liikaa, sillä viikonloppuna saapuivat taas hetkellisesti poissa olleet helteet ja teimme pari pientä irtaantumista ns. lähimatkailun merkeissä, joka tallaiselle keski-euroopan matkoja rakastavalle on lähes uusi kokemus.
Kävin melkein kastautumassa läheisessä purmojärvessä (edellisestä uinti kerrasta taitaa olla jo muutama vuosi aikaa..)
Nautin Pietarsaaren
Jaakon päivän rompetorin tunnelmasta ja ihmisvilinästä. Koska pääasiassa kaikki puhuivat ruotsia, pystyi hetken kuvitella olevansa ulkomailla..
Hieman alas päin rannikkoa ajaessa helteisessä Kristiinankaupungissa
Unikeonpäivän jälkimainingeissa kaupunki oli todella seesteisen oloinen. Sai kulkea rauhassa ilman muita turisteja.
 |
kulttuurit kohtasivat krepelin kirpputorilla |
Mahtuiko sinun viikkoosi muutakin kuin kotoilua?
Kommentit
Lähetä kommentti
Kaikenlaiset kommentit ovat tervetulleita!