"Kaksi vanhaa puuta..."

Viime viikot ovat olleet todella kiireisiä ja aavistuksen stressaavia töissä. Vaikka loman ensimmäinen osa on jo lähes nurkan takana, tuntuu se silti vielä hyvin kaukaiselta asialta. Olenkin ottanut tavaksi nyt sään  lämmettyä käydä joka aamu tekemässä ennen töihin lähtöä kierroksen takapihalla. Käy juttelemassa jokaiselle uudelle tulokkaalle, joka kukkapenkistä kurkistaa sekä pululle, joka on hautonut munia jo useamman viikon tuijan suojissa. Joku sivustaseuraaja voisi jopa huolestua, mutta mielestäni aamukierros on erittäin voimaannuttava! On ihana tuntea pehmeä, vielä aamukasteinen nurmi jalkojen alla, kuunnella mustarastaan laulua, joka on tänä keväänä ollut kyllä todella musikaalisella tuulella sekä hörppiä isännän keittämää tuoretta kahvia.

tuomipihlaja

jättimäiseen kukintaan innostuneet tulppaanit

Tähän aikaa keväästä etupihan vanha koristeomenapuu pukeutuu uskomattomaan kukkaloistoonsa. Se valtaa kauneudellaan koko pihan ja hämmästyttää joka kevät itseni ja monet ohikulkijatkin. Puussa surisee aamusta iltaan tuhannet kimalaiset ja muut pörriäiset!

Samoihin aikoihin kukassa on myös takapihan omenapuu, tuo meidän pihamme symboli. Sillä on ikää varmasti 40 vuotta! Se on meidän aikana kokenut muutaman ison halkeaman syysmyrskyjen ja valtavien omenasatojen painosta ja siitä on sahattu puolet pois pihakodan edestä. Mutta tärkeintä mitä sen kukkivien oksien alla on tapahtunut on se, että olemme 15-vuotta sitten luvanneet puolisoni kanssa  rakastaa toisiamme niin kauan, kunnes kuolema meidät erottaa. 

tuore aviopari omenapuun kukkiessa 6.6.2006