Krookuksia ja mustarastaita

Kevään tuloa odotan aina yhtä innolla. Odotan sitä hetkeä kun vihdoinkin iltapäivän auringonsäteet osuvat olohuoneen sohvalle juuri sopivasti kun saavut töistä kotiin. Vedän villasukat jalkaani, viltin niskaani  ja käperryn sohvalle päiväunille auringon lämpöön kuin kissa konsanaan.

Pihalla räystäistä tippuu vesi ja juuri kun tuskailin lumen määrää, huomaan sen hupenevan vauhdilla.

Isäntä on ahkerasti ruokkinut koko talven pikkulintuja. Siinä ollaan useana päivänä töllistelty ikkunan ääressä kuinka  fasaanit, peltopyyt, keltasirkut ja talitintit ovat sulassa sovussa jakaneet lintulaudan antimet. Joukkoon on mahtunut myös naapurin kuusessa asustava orava, joka on näyttänyt tinteille mallia, kuinka paljon ruokaa voi ahtaa itseensä tunnin aikana. Tällä viikolla tinttien ja fasaanien seuraan liittyi ensimmäiset havaitsemani muuttolinnut; mustarastaat.

Talviruokinnan jälkipyykki jää arvatenkin meikäläiselle, kun lumet ovat sulaneet ja maa kuivahtanut on haravoitavan siemensotkun  määrä uskomaton!

etupihan ruokinta-alue

heinäseipäistä tehty "ruokintakeskus" takapihalla

Aurinko paistaa takapihalle koko päivän. Keskitalvella tyttären kanssa tehty lumiukko vetelee viimeisiään, vain pieni kumpare ja risukädet muistuttavat tuosta suhteellisen komea kroppaisesta herrasta. Tontin rajalla seisova vanha, jykevä lehmus on pudotellut talven aikana isoja oksia maahan, mutta silti hauraat lasiset tuulikellot ovat selvinneet  ehjinä saamatta naarmuakaan.

Eniten odotan takapihalle johtavan puukäytävän vierustan sulamista. Sen alta paljastuu kevään ensimmäiset kukat ; krookukset. Penkki täyttyy pikkuhiljaa violeteista, keltaisista ja valkoisista kukista. Ja kun kevät etenee on krookusten aika väistyä ja tilalle nousee kuunliljat. Mutta siihen menee vielä tovi. Tänään onni oli puolellani ja ensimmäiset arat krookukset kurkistivat pakenevan lumirajan alta. Näitä sitten käydään ihmettelemässä joka päivä!

Perinteisesti pääsiäiseksi on pihalle saatava jotain kesästä muistuttavaa ja mikäs sen helpompaa kuin valmiit narsissiruukut, jotka kestävät yön pikku pakkasia. Niillä koristelin etupihallamme olevan, muutama vuosi sitten paikallisesta Antiikkia- ja aarteita kaupasta ostamani ja tuunaamani polkupyörän. Kauppaan voit tutustua täällä. Kyseisestä kaupasta on vuosien aikana tarttunut matkaa yhtä jos toista takapihaa koristamaan. "Toisen romu on toisen aarre!"

50-luvun Jaguar polkupyörän uusi elämä

 Leppoisaa pääsiäisen aikaa!