Ruohonleikkuuta ja callunoita

"Nurmikko ja kukkapenkit hyötyvät lehdistä vielä enemmän, kun lehdet silppuaa pieniksi. Silputtuina lehdet maatuvat nopeammin ja muuttuvat siten nopeammin hyödyllisiksi ravinteiksi ja humukseksi. Eteenkin suuret lehdet, kuten vaahteran lehdet, kannattaa silputa.

Lehtien silppuaminen onnistuu helpoiten ajamalla syksyllä niiden yli ruohonleikkurilla, kun ne makaavat kevyesti nurmikon päällä. Silputut lehdet maatuvat talven aikana, tällöin ne lisäävät puutarhan pieneliöstön toimintaa, mikä on hyväksi luonnolle." -jostain nettisivuilta lainattua..

Olen jo varmasti useaan otteeseen sanonut, etten harrasta syksyllä haravointia - enkä harrasta sitä nytkään, vaikka takapihan puut ja pensaat pudottivat kaikki lehtensä kerralla ja tuuli riepotteli niitä ympäri tonttia, myös naapurin puolelle. 

Joka päivä viiden viikon kotona olo aikanani katselin varovasti ikkunanverhojen välistä, että mikä on tilanne rajanaapurin kanssa. Heiluuko siellä harava siihen malliin, että jotain tarttis tehdä tälläkin puolella?! Koska tilanne rajalla oli ilmeisenkin rauhallinen, odottelin suotuisaa pakkasaamua ja lopulta tempaisin ruohonleikkurin käyntiin. Robotin olimme ottaneet säilöön jo kuukausi aiemmin. Muutama tunti siihen hurahti, kun koko tontti oli ajettu ja lehdet silputtu. Nyt vain toivon nopeaa lumen tuloa!

Ennen ja jälkeen: kasat ovat tasaantuneet. Luonto hoitaa loput!

Toinen asia, jossa olen syksyisin hieman laiska tai sanoisinko paremminkin nuuka, on syysistutuksien laittaminen. Vaikka kauniita kukkia, kanervia ja callunoita on kaupat tulvillaan, en nuukuuttani ole niitä ostanut, vasta kun nyt. Olivat nääs poistomyynnissä euron kappale ja sehän sopi minun kukkarolleni oikein mukavasti! 

 

Vielä pitäisi viritellä jouluvalot ulos valmiiksi ennen pakkasten tuloa. Hommaa haittaa vain se, että joku "innokas pensaslekkuri" päästeli loppusyksystä pihatuijien valot poikki. Edessä siis uusien valosarjojen etsintä.